Sairaalaklovnit menevät tarvittaessa vaikka "päin seiniä"!

Sairaalaklovnien treeneissä Helsingin Suvilahdessa on menoa ja meininkiä. Kymmenkunta klovnia on kokoontunut pitämään ammattitaitoaan yllä.

─ Omakohtainen kokemukseni sairaalaklovneista liittyy vuoteen 2005 Hyksissä. Kolmivuotias tyttäreni Siiri oli joutunut sairaalaan ja odottelimme leikkaussaliin pääsyä. Yhtäkkiä huoneeseen tupsahti kaksi klovnia pulputtamaan kaikenlaista. Minulla ei ollut minkäänlaista tietoa toiminnasta, joten aloin seurata sitä mielenkiinnolla, Sairaalaklovnit ry:n toiminnanjohtaja Aino Viertola muistelee.

─ Lapsen tila huolestutti ja pelkäsin tyttäreni aistivan ahdistukseni. Onneksi punanenäiset ja iloiset klovnit saivat huolet hetkeksi väistymään. Klovnit viipyivät huoneessa kymmenisen minuuttia. Siiri oli tietenkin riemuissaan, totesivathan klovnit hänen todennäköisesti tulevaisuudessa jossakin elämänsä vaiheessa osaavan lentää. Tytöltä myös löytyi ”taikavoimia”. Ja äiti määrättiin hankkimaan 27 koiranpentua. Niitä meillä onkin jo yksi, joten ”reseptin” voi uusia vielä 26 kertaa.

─ Kolmivuotiaalle oli luonnollista, että ovesta sisään käveli klovneja. Hänen mielestään se kuului asiaan, Viertola naurahtaa.

Uranvalinta muuttui

─ Tapahtuma vaikutti myöhempään elämääni siten, että kun sairaalaklovnien varainhankintaan sittemmin etsittiin koordinaattoria, päätin hakeutua tehtävään.

Viertola on työskennellyt yhdistyksen toiminnanjohtajana seitsemän vuotta. Tällä hetkellä klovneja on 45.

─ Toimimme yliopistollisissa sairaaloissa, koska niihin lapset tulevat valtakunnallisesti ja niissä he ovat kaikkein pisimpään. Niissä on myös vaikeimmin sairaat lapset. Voisimme toimia muuallakin, mutta kyse on taloudellisista resursseista. Olemme priorisoineet toimintamme niin, että tärkeimpiä meille ovat yliopistolliset sairaalat. Yhdistyksen oma varainhankinta keskittyy mahdollistamaan toiminnan niissä. Tulevaisuudessa olisi hienoa, jos lapsi aina, mihin tahansa sairaalaan joutuessaan, kohtaisi sairaalaklovnit. Tähän on vielä matkaa. Olemme kuitenkin jo valtakunnallisia ja kaikissa yliopistosairaaloissa. Kun toiminta aloitettiin 15 vuotta sitten, sekin oli vasta kaukainen haave.

Tärkeän osan varainhankinnassa muodostavat yritysten lahjoitukset. Esimerkiksi Orkla Care Finland lahjoittaa jokaisesta vuoden 2016 aikana ostetusta Sana-sol Vitanallet -tuotteesta neljä senttiä sairaalaklovnien tukemiseen. Tavoitteena on saada säilytetyksi nykyinen toiminta, joka on sairaaloille maksutonta.

Ammattitaitoa hiotaan

Kerran kuukaudessa tapahtuvan sairaalaklovnien treenin tarkoituksena on ylläpitää ammattitaitoa.

─ Tavoitteena on myös asiantuntijaluentojen järjestäminen. Olemme käyneet esimerkiksi autistiosaston hoitajien kanssa läpi asioita. He ovat kertoneet, mitä osastoilla tapahtuu, miten lapset käyttäytyvät ja mitä he toivovat vierailuiltamme. Tämä ei ole vain sirkus, joka tulee kaupunkiin. Emme häiritse lääkintähenkilöstön työskentelyä, mutta joskus lääkäri saattaa antaa meidän jatkaa halutessaan tarkkailla kauempaa, miten lapsi luontaisesti toimii, Viertola sanoo.

─ Lastenosastot loppuvat 16 ikävuoteen, mutta siellä saattaa olla myös vanhempia lapsia, joiden hoitosuhde on alkanut aikaisemmin. Viime vuonna meillä oli 477 toimintapäivää. Olemme Helsingissä neljänä, Tampereella, Turussa ja Oulussa kahtena sekä Kuopiossa yhtenä päivänä viikossa.

─ Monelle saattaa syntyä mielikuva, että klovnit tulevat milloin sattuu, mutta meillä on tarkka aikataulu. Esimerkiksi Lastenklinikalla, jossa olemme kolmena päivänä viikossa, on joka päivälle eri ohjelma. Osastoilla käydään aina samaan aikaan. Pysyvyys ja toistuvuus ovat tärkeä osa työtämme.

Vuonna 2015 kaikkiaan noin 46 000 henkilöä oli tavannut sairaalaklovnit

─ Se on pysäyttävä luku, koska kaikki tapahtuu sairaalan seinien sisäpuolella. Eikä toimintamme ole pelkästään lasta varten, vaan se suuntautuu kaikkiin henkilöihin, jotka ovat tilanteessa mukana; vanhempiin, sisaruksiin ja hoitohenkilökuntaan. Esiintymismetodeja ovat muun muassa improvisaatio, yleinen hölmöily, laulu, musiikki ja taikatemput.

─ Klovneilla ei ole valmista esitystä. He katsovat joka kerta, mikä tilanne on. Aina myös pyydetään lupa. Joskus koputetaan oveen, joskus silmillä katsotaan, voiko tulla. Joskus tuodaan vaikkapa näkymätöntä muuttokuormaa huoneeseen - kaikennäköistä voi tapahtua, Viertola kertoo.

Kouluttajan sana

Sairaalaklovnien kouluttaja Dan Söderholm liittyi kaksikymppisenä Turun ylioppilasteatteriin ja teki 10 vuotta lastenteatteria Turussa, kunnes hän hakeutui Pariisiin.

─ Tutustuttuani Ecole Jacques Lecoq -teatterikouluun, huomasin sen edustavan juuri sitä, mitä halusin tehdä.

─ Tullessani takaisin Suomeen 1993, sairaalaklovneja ei vielä ollut. Aloin tehdä yhden miehen klovniesityksiä. Lecoq-koulusta tuli myös pari opiskelukaveria, joiden kanssa kierrettiin kaksi kesää Suomea, Söderholm kertoo.

─ Verrattuna normaaliklovneriaan tai teatterin tekemiseen tässä on antoisaa se, että näkee konkreettisesti työstä olevan hyötyä. Kun menee sairaalaan ja saa kipeän lapsen hymyilemään edes hieman tai huomaa tunnelman potilashuoneessa positiivisesti muuttuvan, havaitsee vierailun merkityksen. Tämä on haastavaa työtä, koska klovni on koko päivän roolissaan ja kohtaa erilaisia ihmisiä eri tilanteissa. Tässä myös kristalloituu klovneria, on pakko elää hetkessä ja vuorovaikutuksessa.

Sairas lapsi pääosassa

─ Sairaalaklovneria ei ole esiintyvä taidemuoto. Jos käytetään musiikkia tai taikatemppuja, emme mene esittämään, ehkä laulamme hyvin, mutta se ei ole pääasia. Pääasia on, että luodaan kontakti ihmiseen. Esiintymistilanteessa teen yleensä tarjouksen ja katson, miten lapsi vastaa siihen. Jos hän ei ota sitä vastaan, tiedän, että täytyy tehdä jotakin muuta. Kun tulemme huoneeseen, emme välttämättä heti ala touhuta. On ensin hyvä katsoa, millainen olotila huoneessa on. Jossakin on saatettu saada huonoja uutisia ja jossakin päästään kotiin, Söderholm kertoo.

─ Meillä on punainen nenä selkeänä symbolina siitä, että saa nauraa ja vitsailla. Onhan niin, että kun istuu sairashuoneessa lapsen kanssa, monet asiat pyörivät mielessä. Meidän tehtävämme ei ole pelkästään ilahduttaa, vaan katkaista ikävä kierre, minkä jälkeen myös tunnelma toivottavasti muuttuu.

─ Sairaalaklovnien joukkoon on kova tunku. Hakemuksia tulee ihmisiltä, jotka haluavat auttaa lapsia. Pelkästään hyväsydäminen ihminen ei välttämättä kestä tätä työtä, joka edellyttää samanlaista asennetta kuin lääkäreillä ja sairaanhoitajilla on.

─ Parasta olisi, jos parin muodostaisivat nainen ja mies, mutta se on usein käytännössä vaikeaa. Pitää myös varoa, ettei lähde vetämään huumoria tukasta, jos lapselta on viety hiukset syöpähoitojen takia, tai ryhtyä laulamaan koiralaulua, jos lapsi on joutunut koiran puremaksi. Ylipäänsä vältämme sairauksien esille ottamista, ellei aloite tule lapselta. Jos tämä haluaa näyttää leikkaushaavaa, sitä myös katsotaan.

─ Suurin osa lapsista näkee vain kerran klovnit. Mutta esimerkiksi syöpäosastolla on pitempiä hoitojaksoja, jolloín klovnitkin ehtivät tulla tutuiksi, Söderholm kertoo.

Psykologiaa tarvitaan

Linda Tavio toimi Suvilahden-treeneissä kouluttajana.

─ Olen Turusta kotoisin ja työskentelen psykologina Espoon nuorisopolikinikalla. Klovnina olen osa-aikaisesti kahtena päivänä kuukaudessa Tyksissä.

─ Koulutuksessa totesimme, että sairaalamiljöö voi muuttaa lasta joko niin, että hän ikään kuin itsenäistyy ja on olevinaan isompi kuin onkaan. Tai sitten hän voi taantua ja olla pienempi ja haavoittuvampi. Klovnin on tarkasteltava, kuinka halukas lapsi on kontaktiin, onko hän pelokas ja ottaako hän katsekontaktin. On hyvä havainnoida, kuinka lähelle lasta voi mennä ja miten vanhemmat suhtautuvat. Joskus klovni ei otakaan suoraa kontaktia lapseen, vaan vanhempaan - tai kaksi klovnia ottavat keskenään kontaktin toisiinsa. Kun tulemme huoneeseen, supattelemme keskenämme, jotta lapsella olisi aikaa tottua ja katsella meitä etäältä. Jos lapsi sitten tekee aloitteen, hänet huomataan. Eikä itkuakaan tarvitse pelätä. Voi ottaa askeleen taakse, mikäli tuntuu siltä, että itku johtui siitä, että klovni tuli liian nopeasti liian lähelle.

─ Tämä on ehdottomasti palkitsevaa työtä. Joskus voi ihan sekunneissa saada muutetuksi tunnelman huoneessa, jossa jännitetään vaikkapa leikkaukseen menoa ja kaikki ovat huolestuneita. Useinhan lapsi haluaa aktiivisesti purkaa energiaa, mutta ei pääse sängystä ylös. Nyt hän voi pyytää klovnin tekemään jotakin puolestaan. Hypi yhdellä jalalla tai tee parempi temppu! Näin lapsi purkaa turhautumia ja panee meidät liikkumaan puolestaan. Joku on sanonut: Juokse päin seiniä!

Sairaalaklovnit ovat erityistyötä varten koulutettuja eri taiteenalojen ammattiartisteja. Lisäksi he käyvät läpi puolen vuoden työssäoppimisjakson. Edellisellä kerralla hakijoita oli 100, joista valittiin 13 "sopivinta hölmöä" koulutukseen. USA:sta kotoisin olevan toiminnan toi Suomeen teatteritaiteen maisteri Lilli Sukula-Lindblom. Toiminta aloitettiin tammikuussa 2002 Hyksissä.