Tolly von Tomera pelleilee työkseen

Läsnäolo hetkessä, lapsen nauru – siinä parhaat kiitokset klovnitohtorin hulluttelutyöstä.

Tuumasta toimeen -ylioppilas, aikomislinjalta valmistunut jahkailun ja pähkäilyn maisteri, klovnitohtori Tolly von Tomera tarttuu topakasti toimeen. Tuloksen syntymisestä ei ole niin takeita.

Tällainen on Pia Tapion klovnitohtorihahmo, joka liihottelee kollegansa kanssa Lastenlinnassa ilahduttamassa pieniä potilaita.

Miten päädyit sairaalaklovniksi?

”Olin mukana näyttelijäseminaarissa, jossa käsiteltiin uusia työkenttiä. Siellä näyttelijäkollega pyysi mukaan keikalle. Klovneilu tuntui uudelta mutta omalta. Suora kontakti oli jännittävää.

Samana kesänä 2001 haettiin ihmisiä sairaalaklovnikurssille. Pyrin kaverin vanavedessä kurssille ja pääsin mukaan. Työt alkoivat 2002. Meitä oli silloin seitsemän klovneilemassa.

Kiinnostus on kyllä perua jo kauempaakin. Näin joskus televisiosta ohjelman sairaalaklovnien toiminnasta ulkomailla ja ajattelin heti, että olisipa upea työ. Miten joku onnistuu kääntämään vakavan tilanteen hauskaksi – jopa maagiseksi?”

Mikä on parasta työssäsi?

”Parasta ovat kohtaamiset, kun lapseen syntyy yhteys.

Aina yhteyttä ei synny, eikä ole pakkokaan – valinta on lapsen. Yleensä kuitenkin yhteys syntyy. Siitä syntyvä ilo on erimuotoista, -näköistä ja -asteista.

Meidän on keskityttävä sairaan lapsen terveeseen, leikkivään puoleen. Me viestimme uskoa siihen, että se puoli on edelleen olemassa. Meillä ei saa olla kiire naurattamaan lapsia, mutta meidän on oltava siihen valmiita, kun tilanne on sopiva.

Ainoa väline olet sinä itse, ja kun löytää läsnäolon hetkessä, siinä virrassa voi saada huikeita kokemuksia. Tämä on luovaa ja tyydyttävää työtä, kun näkee lapsen tai äidin nauravan.

Leikkiminen on tietysti kivaa aikuisellekin – saan laulaa, tanssia ja hullutella työkseni.

Parasta ovat myös kollegat!”

Mikä on raskainta?

”Välillä on päiviä, jolloin tapaa paljon todella sairaita lapsia, ja silloin voi joutua tsemppaamaan tai herkistymään erityisen paljon. Yleensä päiviin mahtuu monenlaista: hersyviä, herkkiä ja koskettaviakin hetkiä.

Haastavaa työssämme on myös se, että kaikki potilaat eivät selviä. Joitakin lapsia on tavannut paljonkin vuosien aikana, ja silloin lapsen kuoleman käsittely vaatii aikaa.

Klovnin rooli suo kuitenkin suojaa. Vaikka elämä on välillä epäreilua, sitä ei voi jäädä miettimään klovneillessa. Meillä on sairaalassa oma tehtävämme aivan kuten hoitohenkilökunnalla. Pareittain työskenteleminen auttaa myös – käymme tilanteita ja tunteita yhdessä läpi.

Työtahti on myös rankkaa. Joskus yhden lapsen kanssa viihtyisi pitempäänkin. Tällaista työskentelyä aiomme kokeilla ainakin joillakin osastoilla.”

Miten lapset reagoivat klovneihin?

”Reaktioita on kaikenlaisia: pelkoa, uteliaisuutta, innostusta, jännitystä. Teini-ikäiset voivat esittää ’ei mua kiinnosta’ -roolia. Enimmäkseen kohtaamme uteliaisuutta ja epäuskoisia hymyjä, jos lapsi ei ole osannut odottaa meitä. Jotkut taas osaavat odottaa klovnien tuloa. Joskus lapsesta pääsee oma klovni irti!

Huoneen ovella meidän on saatava lupa tavalla tai toisella tulla sisään. Lupa voi olla ele tai hymy. Toisaalta samassakin huoneessa voi olla ristiriitaisia tunteita: innostusta ja vastustusta. Vastustukseen ei saa jämähtää, mutta sitä ei saa työntää poiskaan.

Hoitajat kertovat hyvin meistä vanhemmille, mutta vanhemmille ei ole välttämättä selvää, mitä me teemme. Heillä voi olla ennakkoluuloja ja pelkoja, että klovnit tulevat riehumaan ja villiinnyttämään lapset. Ennakkoluulot kuitenkin haihtuvat nopeasti, kun vanhemmat näkevät meidät työn touhussa.

Kerran esimerkiksi juuri teho-osastolta tulleen vauvan äiti kieltäytyi klovneista, mutta kun klovneilimme toisen huoneessa olleen lapsen kanssa ja otimme vauvan isosiskon mukaan, kontakti syntyi. Vauvakin rauhoittui, kun vanhemmat rentoutuivat.

Toisen kerran höpsöttelimme toisen kerran leikkaukseen menossa olevan tytön kanssa käytävällä, leikkaussalin ulkopuolella. Äiti tuli myöhemmin vastaan ja kertoi, että tyttö oli kovasti harmitellut leikkaukseen joutumista mutta oli sitten kuitenkin todennut, että ’nyt voi nähdä klovnit uudelleen’.”

Miten henkilökunta suhtautuu klovneihin?

”Välillä siellä tuntee olevansa osa kalustoa.

Lastensairaaloissa on yleensäkin fantastista henkilökuntaa. Yhteydenpito henkilöstön kanssa on erittäin tärkeää, jotta saamme tarpeeksi tietoa potilaista. Heiltä saa myös aina palautetta.

Kun sairaalaklovnit aloittivat toimintansa, ensimmäinen vuosi meni henkilöstön kanssa opettelussa ja muutama vuosi sen jälkeen oli sisäänajoa. Sitten henkilökunta pystyi rentoutumaan. He näkivät, että tiedämme mitä teemme.

Henkilökunnankin kanssa on hulvattomia hetkiä. Joskus hoitajat innostuvat niin, että klovnit joutuvat toppuuttelemaan.”

Orkla Care Finland on yksi toiminnan uusimpia yritystukijoita. Jokaisesta vuoden 2016 aikana ostetusta Sana-sol Vitanallet -pakkauksesta lahjoitetaan neljä senttiä klovneille.